Letra de Raunioilla - Moonsorrow
Letra de canci�n de Raunioilla de Moonsorrow lyrics
ASKELMILLA
esin�yt�s
MAAILMALLE
Kuun viel� varttuessa
kulki kuiskaus p��ll� veen kaukaa.
Aallot levotonna l�iv�t
vasten sateen pieksem�� rantaa.
Kauan hiljaisia lienneet
salot alla pohjoisen taivaan.
Vain yksin�inen vire tuulen soi.
Keih�s karhunkaatajan
maassa saaliin vierell� vartoi
vaiti suurta laivaa saapuvaa.
Ei kukaan tiennyt n�hd� sarastukseen
ja p�iv� laski taas.
Kuulkaa huuto korppien
halki taivaiden,
n�in saapuu tuho jumalten
maailmaamme.
On tullut se aika jolloin auringon py�r�
veren vuodatuksesta katkeaa.
Liput kauniit liehuen
airut rantakiville astuu.
He miekoin meit� tervehtiv�t,
vapaudesta puhua saavat.
Loimet vieraat yll�ns�
https://www.coveralia.com/letras/raunioilla-moonsorrow.php
puiseen ristiin veriveli tarttuu.
H�n suden mahdin mielii taltuttaa.
Keih�s karhunkaatajan
vastaan k��rmekielt� nyt nousee
ja iskee l�pi kurjan syd�men.
Vaan eiv�t sankarit en�� nouse raunioille
ja laulumme tuuli vie.
Kuulkaa suru metsien
halki aikojen,
on pyh�t kivet kaadettu
ja kansa voipunut.
Valtaa kuoleman sylist�
uhmaa ter�s v�lkkyen.
Tuoni k�siss� jumalten,
maine miehen ikuinen.
Jo syttyv�t nuo soihdut, ne ruumiit k�rvent�v�t
ja syytt�mien sielut tuomitaan.
Kuinka riist�v�t he jumalat nyt vierelt�mme,
vaikenevat tuhannet edess� murhaajan.
Kirveenkuva rinnalla
karhun lailla taistellen,
Ukon voima syd�mess�
viel� kaatuu viimeinen.
RAUNIOILLA
loppun�yt�s
esin�yt�s
MAAILMALLE
Kuun viel� varttuessa
kulki kuiskaus p��ll� veen kaukaa.
Aallot levotonna l�iv�t
vasten sateen pieksem�� rantaa.
Kauan hiljaisia lienneet
salot alla pohjoisen taivaan.
Vain yksin�inen vire tuulen soi.
Keih�s karhunkaatajan
maassa saaliin vierell� vartoi
vaiti suurta laivaa saapuvaa.
Ei kukaan tiennyt n�hd� sarastukseen
ja p�iv� laski taas.
Kuulkaa huuto korppien
halki taivaiden,
n�in saapuu tuho jumalten
maailmaamme.
On tullut se aika jolloin auringon py�r�
veren vuodatuksesta katkeaa.
Liput kauniit liehuen
airut rantakiville astuu.
He miekoin meit� tervehtiv�t,
vapaudesta puhua saavat.
Loimet vieraat yll�ns�
https://www.coveralia.com/letras/raunioilla-moonsorrow.php
puiseen ristiin veriveli tarttuu.
H�n suden mahdin mielii taltuttaa.
Keih�s karhunkaatajan
vastaan k��rmekielt� nyt nousee
ja iskee l�pi kurjan syd�men.
Vaan eiv�t sankarit en�� nouse raunioille
ja laulumme tuuli vie.
Kuulkaa suru metsien
halki aikojen,
on pyh�t kivet kaadettu
ja kansa voipunut.
Valtaa kuoleman sylist�
uhmaa ter�s v�lkkyen.
Tuoni k�siss� jumalten,
maine miehen ikuinen.
Jo syttyv�t nuo soihdut, ne ruumiit k�rvent�v�t
ja syytt�mien sielut tuomitaan.
Kuinka riist�v�t he jumalat nyt vierelt�mme,
vaikenevat tuhannet edess� murhaajan.
Kirveenkuva rinnalla
karhun lailla taistellen,
Ukon voima syd�mess�
viel� kaatuu viimeinen.
RAUNIOILLA
loppun�yt�s
