Letra de Kivenkantaja - Moonsorrow

��rell� veden luodolla istuen
polviin p��ns� painaneena.
Laineet kolean tuulen syleilyss�
taakkansa saavat kantaakseen.

N�hnyt on tulta, n�hnyt on kuolemaa
mies petojen kasvattama.
N�hnyt on h�vityksen kansansa,
n�hnyt mit� ei voi unohtaa.

Taivaille vannonut ikuista vihaa
kantaja miekan ruosteisen.
Kantaja kiven kironnut kuninkaita,
polttanut maat takanaan.

Laaksoihin k�rsimysten,
virtaan vetten katkeruuden.
Polkuja seuraamatta
painon alle musertuen.
https://www.coveralia.com/letras/kivenkantaja-moonsorrow.php

��rell� veden kurjalla karilla
hahmo raskain aatoksin.
Yksin kiroaa, hiekalle laskee
kiveenhakatun kohtalon.

Ei aukene taivas, ei nouse tuuli,
pilvet rantaa varjostavat.
Hiljaisuudessa kiroaa ja odottaa
matkaaja tyhj��n huomiseen.

Sit� surua ei voi unohtaa,
ei kive� jalkoihin laskea.

Sit� vihaa ei voi tukahduttaa,
on hulluus kiven painona.